"Yleensä takakannessa kerrotaan jotain kirjan tapahtumista, mutta tässä tapauksessa se luultavasti häiritsisi lukukokemusta. On tärkeää, että aloitat kirjan lukemisen tietämättä liikaa sen juonesta""Hän painoi jalkansa yhteen, heilautti oikean kätensä ilmaan, kopautti kantapäänsä vastakkain ja sanoi niin syvällä ja selkeällä äänellä kuin mahdollista - niin paljon Isän äänen kaltaisena kuin hän osasi - sanat jotka Isä sanoi aina lähtiessään jonkun sotilaan seurasta. Hän sanoi "Heil Hitler", minkä hän uskoi tarkoittavan samaa kuin: "Näkemiin, hyvää päivänjatkoa""
(ei oma kuva)
Arvostelu:
Kirja oli aluksi ehkä hieman tylsä, mutta parani huomattavasti kun pääsi vauhtiin. Kirja kertoo kahden hyvin erilaisissa oloissa elävän pojan ystävyydestä, rohkeudesta ja siitä että toimii niin kuin itse kokee oikeaksi. Pidin Brunon "persoonasta", mutta luulisin yhdeksänvuotiaan tajuavan hiukan enemmän ympäröivistä tapahtumista. Loppu oli mielestäni hyvä, mutta se olisi tarvinnut ehkä vielä jotain lisää. Suosittelen kirjaa historiaa opiskelleille.
-Pauliina
Kirjassa oli kiva tapa kertoa asioista. Juoni oli mielenkiintoinen ja eteni sopivaan tahtiin. Aluksi kirja oli vähän tylsä, mutta aika nopeasti se kuitenkin muuttui mielenkiintoisemmaksi. Brunoon samastui, mutta toisaalta taas joissain kohdissa hän teki tai sanoi jotakin, johon ei voinut samaistua. Jotkut toiset lukijat olivat kuvailleet loppua synkemmäksi ja kamalammaksi kuin se oikeastaan oli. Loppu oli hyvä, mutta ihan vähän pidempi se olisi voinut olla.
Kirjaa ei voi kyllä suositella kovin nuorille ihan vain jo senkin takia, että kirjasta saa yksinkertaisesti enemmän irti, jos on lukenut historiaa.
-Nuppu
